Hellurei ja hellät tunteet. Mun täytynee nyt taipua myöntämään, etten oo välttämättä ihan bloggareitten parhaimmistoa, kun tää lähentelee kuukauden taukoa näiden postausten välillä, uups. Eli siis sori, Ela ja Mammu, te kun ootte mun tietojen mukaan varmaan ainoat, jotka tätä lukee… Yritän nyt loppuajan tsempata ja pyrkiä max kahden viikon taukoihin, näinköhän onnistuu…hih. Joka tapauksessa, aika on mennyt hetkessä ja tuntuu ihan hullulta, että vajaa puolet ajasta barcelonassa on enää jäljellä.
Kaisa ja Elina ovat kyläilleet täällä tämän viikon ja huomenna seuraa uusi erä vieraita majailemaan. Kurpitsajuhlan kunniaksi mekin päätettiin järjestää taas pientä fiestan puolta tänään. Naapurit ei ainakaan viime kerrasta valittaneet, toivottavasti sama linja jatkuu… Nyt pitäis vielä jaksaa lähteä tonne sateeseen (kyllä, täällä on satanut melkeen koko viikon) ja sukkuloida salille Holmesiin. Se on sali, johon saatiin ESEC:n oppilaina tosi hyvä diili loppuvuodeksi, jei jei. Ja pakkohan täällä on vahän tehdäkin jotain, serrano ja cava kun uppoo ainakin mulle ihan iloisesti. Plus et sielä miehet on homoja tai muuten vaan eri planeetalta kun kotipuolen “salihousu-miehet” ja ennemminkin salilla tuoksuu hyvältä kuin haisee, eli oikeen bueno setti. Lisäksi siellä on hyvä valikoima jumppia ja uima-allas, joita en kumpaakaan tosin ole vielä itse päässyt testaamaan.
Mutta nyt on mentävä, niin ehtii takaisin kotiin ennen kun pileet alkaa. No joo, vieraathan täällä tulee yleensä joskus yhdentoista pintaan, mutta pitää sitä silti saada rauhassa valmistautua ja korkata eka cava. Erityishalit Miialle ja Nenoselle valmistumisen johdosta, kilistellään sit kun tavataan.
