No niin, täällä ollaan ja elellään, Barcelonassa siis. Tuntuu hullulta, että jo kolme viikkoa on kulunut. Aika todellakin on mennyt kuin siivillä. Tällä viikolla saatiin hankittua molemmille (mulle ja kämppikselleni Ville-Matiakselle, joka on siis meidän koulusta myös) paikalliset mokkulan tapaiset Vodafone-systeemit, joista sai pulittaakin sitten ihan sievoisen summan. Suomeen verrattuna täällä kaikki tietokone/tekniikka meiningit maksaa ihan huolella, mutta toisaalta cava ja pihvit lähtee kaupan hyllyltä iloisen edulliseen hintaan ja sekö jos mikä kompensoi kummasti ja piristää mieltä. Niin, ja kengät on ihan tosi edullisia ja mikä vielä hienompaa; en oo vielä ostanut yksiäkään, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.
Meidän kämppä on L’eixamplen alueella, missä turisteihin ei törmää ja liikkuminen on varsin turvallista vuorokauden ajasta riippumatta. Oltiin jo hieman toivottomia kämppäjärjestelyn hoitumisen kannalta, mutta tää ylimmän kerroksen “penthouse-lukaali” pelasti ahdingosta ja tarjosi katon pään päälle. Laitan kuvia kämpästä kunhan saadaan siivottua. Onneks on pesukone, sillä kumpikaan meistä ei suhtaudu tohon tiskaamiseen kovin intohimoisesti.
Koulu (ESEC) on täynnä ranskalaisia ja löytyy sieltä muutama saksalainen, muutama lontoota ihan äidinkielenään puhuva, yks marokkolainen, venäläinen Anna, jonka kanssa oon ollu jonkin verran tekemisissä ja me kolme suomalaista VM, minä ja Heidi, joka ystävällisesti lainasi sohvatyynynsä mun käyttöön ekalla viikolla, kun hotelli oli buukattu täyteen ja mulla ei vielä ollut asuntoa. Koululla ei oo mitään erityistä vapaa-ajan aktiviteettia järjestettynä itse opiskelun lisäksi, joten jos jotain haluu tehdä, niin ihan itse saa järjestää. En sitten tiedä jos noilla ranskalaisilla on jotain kemuja 24/7, mutta ainakaan meitä ei niihin vielä ole kutsuttu. Silti on kyllä tullut juhlittua ihan kiitettävästi ja meikäläisen tuntien ei liene ihme, että pari suhteellisen perusteellista krapulaakin on koettu, ylläri.
Muuten kaikki on sujunut tosi hyvin ja ikävä Helsingin jäätävään tuuleen ja pimeyteen ei jostain kumman syystä ole päässyt yllättämään. Mähän olen aina paasannut siitä, etten ikinä voi asua kenenkään kämppiksenä, mutta täällä se oli ihan järkiratkaisu jo korkeiden vuokrahintojenkin takia. Eikä tää nyt ainakaan vielä (kahden viikon kokemuksen perusteella) mitenkään mahdotonta ole. Kunhan vaan on silti tarpeeks sitä omaakin aikaa, niin kaikki menee muy bien. Ai niin, oli meil espanjan intensiivikurssikin kahden ensimmäisen viikon ajan. Joka ilta neljä tai viis tuntia opetusta, mutta en nyt sanois olevani kovasti enempää kärryillä kuin sitä ennen. Yksi syy lienee ylirento maikka Francesc, joka ei välittänyt edes antaa kotitehtäviä, mikä mun tapauksessa tietenkin tarkoittaa, että ainoa paikka jossa oppikirja aukesi oli todellakin vain ja ainoastaan luennolla. Mut olihan se ainakin vähän motivoivaa kun oikeesta vastauksesta aina silloin tällöin saattoi saada chupa chupsin, jei.
Tää mun eka postaus nyt muodostui tällaiseksi sillisalaatiksi, mut yritän jatkossa olla vähän järjestelmällisempi. Lähinnä halusin testata miten osaan käyttää tätä koko systeemiä. Alla vielä kuva meidän olohuoneen ikkunasta, kun toi kuu paistoi tässä yks ilta ihan mukavasti. En tietty osaa kayttää tota mun (meidän) uutta kameraa ihan täydellisesti, niin et toi lopputulos sit on mitä on. Toisessa VM, Heidi ja rapu tässä pari viikkoa taaksepäin posettamassa Barcelonetan rannassa.
Paljon haleja sinne koti-Suomeen ja aurinkoisia terkkuja Barcasta.
