aika selkeetä se varmaan jo olikin, mut laitan nyt viel tähän, et en siis oo enää kirjoittelemassa tätä blogia. ihan liikaa duunia, ku elämä täällä on muutenki niin kovin hektistä ja vaativaa, heheh, right.. mut siis laitan naamakirjaan kuvia ja dunnelmia, niin sieltä sit voi käydä kattoo sikali mikäli kiinnostaa.
kiitos ja anteeks ja adios. (tai adeu, niinku porukalla on täällä tapana sanoa)
lyf
Hellurei ja hellät tunteet. Mun täytynee nyt taipua myöntämään, etten oo välttämättä ihan bloggareitten parhaimmistoa, kun tää lähentelee kuukauden taukoa näiden postausten välillä, uups. Eli siis sori, Ela ja Mammu, te kun ootte mun tietojen mukaan varmaan ainoat, jotka tätä lukee… Yritän nyt loppuajan tsempata ja pyrkiä max kahden viikon taukoihin, näinköhän onnistuu…hih. Joka tapauksessa, aika on mennyt hetkessä ja tuntuu ihan hullulta, että vajaa puolet ajasta barcelonassa on enää jäljellä.
Kaisa ja Elina ovat kyläilleet täällä tämän viikon ja huomenna seuraa uusi erä vieraita majailemaan. Kurpitsajuhlan kunniaksi mekin päätettiin järjestää taas pientä fiestan puolta tänään. Naapurit ei ainakaan viime kerrasta valittaneet, toivottavasti sama linja jatkuu… Nyt pitäis vielä jaksaa lähteä tonne sateeseen (kyllä, täällä on satanut melkeen koko viikon) ja sukkuloida salille Holmesiin. Se on sali, johon saatiin ESEC:n oppilaina tosi hyvä diili loppuvuodeksi, jei jei. Ja pakkohan täällä on vahän tehdäkin jotain, serrano ja cava kun uppoo ainakin mulle ihan iloisesti. Plus et sielä miehet on homoja tai muuten vaan eri planeetalta kun kotipuolen “salihousu-miehet” ja ennemminkin salilla tuoksuu hyvältä kuin haisee, eli oikeen bueno setti. Lisäksi siellä on hyvä valikoima jumppia ja uima-allas, joita en kumpaakaan tosin ole vielä itse päässyt testaamaan.
Mutta nyt on mentävä, niin ehtii takaisin kotiin ennen kun pileet alkaa. No joo, vieraathan täällä tulee yleensä joskus yhdentoista pintaan, mutta pitää sitä silti saada rauhassa valmistautua ja korkata eka cava. Erityishalit Miialle ja Nenoselle valmistumisen johdosta, kilistellään sit kun tavataan.
Niinpä niin, aika ehtoopuolelle meni tän postauksen kanssa, niinkuin vähän etukäteen uumoilin. Eilen oli tosiaan meidan fabulous phaatie ja tänään ehkä vähän vähemmän hehkeä olo. Mähän en polta, mutta juhlan (?) kunniaksi päätin sitten itsekin kärytellä ihan kahden tupakan verran… huono veto (ja sori ilu, taas…) Olo toisen tupakan jälkeen oli enemmän kuin tukala ja emäntä päättikin feidaa loppuillan ohjelman, mikä olisi tarkoittanut siirtymistä kello 3.00 jollekin ns. semilaittomalle klubille, jossa oli ollut ihan mielenkiintoiset järjestelyt. Ens kerralla sitten ja korvatulppien kanssa, sillä VM kerto että musaa soitettiin siinäkin mestassa volumet kaakossa. Tänään oon keskittynyt lepäilyyn ja durum döneriiin. Meidän lähellä on yks tosi hyvä kebab mesta ja toisin kun Suomessa, täällä voi aina valita lihaa tai kanaa, mikä on kyl muy bien.
Kokonaisuudessaan bileet meni oikeen mukavasti ja päästiin aika vähällä kun keskitimme ostokset Lidliin, josta irtosi muutamia euron maksavia viinipulloja, 3 euroa maksanut 5 litran bissetynnyri ja vodkaa, joka näytti ainakin pullon puolesta siltä, että kunhan herää aamulla näkö tallella, niin oikeen kiva. Saksalainen valmistusmaa kuitenkin sai luottamuksemme ja hyvinhän sekin näytti menevän. Hauskaa eilisillassa oli, että loppuen lopuksi täällä ei ollut yhtäkään ranskalaista, vaikka mä niin menin jo kehumaan kuinka hyviä frendejä meistä on tullut. Mutta muuta porukkaa olikin sitten ihan iloisesti. Extra pojot menee kyllä symppikselle Claralle, joka toi mukanaan aivan käsittämättömän hyvää brownie kakkua, joka vei kielen mennessään. Alla vähän tunnelmia eilisestä. Taas siinä kävi tietenkin niin, että kuvia muisti ottaa jossain vaiheessa muutaman ja sitten se kamara taas jo unohtuikin.
Heiij. Ollaan tässä siivoiltu kuukauden tauon päätteeks, ja nyt voin ottaa vihdoin jotain kuviakin tästä meiän penthousesta. Tosin kebab-keittiön esittely ei onnistu vielä (allekirjoittaneen päätettyä siirtää tiskikoneen täyttö huomiselle) ja muitakin ylläreitä jäteteään vielä seuraavaan kertaan. Mut ei me siis oikeesti vaan näitä kuvia varten siivottu, vaan meillä on huomenna tulossa ihan ihmisiä kylään. Kyllä, ollaan nykyään sen verran hyvää pataa ranskalaistenkin kanssa, että päätettiin pistää pienoiset kestit pystyyn. Huomenna ajattelin houkutella Heidin mukaan shoppailemaan, tai niin no, ainakin hypistelemään tavaroita ja sit illalla pirskeet. Mut hyvässä lykyssä musta saattaa kuulla vielä jotain sunnuntain ehtoopuolella. Mutta siis tässä niitä kuvia nyt sitten muutama.
Mun huonetta.
Ja on mul ikkunakin. Siitä näkee Jeeppi-kaupan katolle.
Olkkari, VM ja Toro. Ristalliruunukin kimmeltäis paremmin mut kun kiillotus on viel kesken kato.
Olkkari toisesta suunnasta ja oviaukosta pilkottaa mun huone.
Takka, tv ja täydehköt kirjahyllyt. Ursula muutti meille tänään.
Ja Ursula vielä läheltä, on se vaan niin hurmaava juu.
Terrrve. Eilisen postaus tulloo vasta nyt tietokoneteknisistä syistä johtuen, mutta jo pelittää taas…
——————————————
Niinpä niin, meitsi on joku ehkä maailman surkein bloggari, sori. On mukamas ollu niin paljon menemista ja tekemistä ettei vaan oo ehtiny kirjoittaa. No mutta on tässä jotain tullu onneksi tehtyäkin. Elina vietti täällä ilokseni pitkän viikonlopun ja marhattiin pitkin kaupunkia ja kierrettiin kaikki outletit mitä tiellemme sattui. Sunnuntaina käytiin katsomassa Vicky Christina Barcelona, mikä oli kyllä ihan hauska nähdä kun pysty bongaamaan välillä joitain tuttuja paikkojakin. Muuten alkuviikko on mennyt rauhallisissa merkeissa ja eilen oli eka tentti, mikä kurssien tapaan osoittautui olevan aika läppä. Tosin kun ei oo saanut proffalta minkäänlaista palautetta mistään koko kurssin aikana, niin on vähän arpapeliä mitä kommentteja sieltä voi takaisin odottaa… no mutta, ihan sama.
Äsken oltiin istukelemassa vm:n kanssa yhdessä tapasmestassa, mikä bongattiin kirjakauppareissulla. Ei tunnu hirmu pahalta kun kahdesta valkkarilasista joutuu köyhtymään huikeat 1,90. Oli kai mul jotain muutakin sanottavana, mut nyt ei ehkä pysty enää keskittymään. Huomenna koulua peräti huikeat 8-13 ja ryhmätyötä ranskisten kanssa vielä siihen päälle, jei. Alle vielä kuva viime perjantailta meistä vakkari kreikkalaisessa, jossa on ihan tosi hyvää mättöä ja rento meininki ja kaiken lisäksi vielä vaan neljän korttelin päässä kotoa. Ai niin, Ilu tulee tänne tiistaina, tupla jei!
Tänään ollaan vietetty päivää aika rauhallisissa tunnelmissa, eilisistä ulkoiluista selviytyen. Täällä on vietetty La Merce-karnevaaleja oikeastaan pitkin viikkoa jo viime perjantaista lähtien ja tänään, La Merce- päivänä, se sitten jotenkin huipentui. Ilotulitukset oli kai aika mittavat, kestivät pikkasen pidempään kuin mitä Töölönlahdella on totuttu näkemään… Me ei tosin niitä nyt syystä tai toisesta VM:n kanssa lähdetty katselemaan, mutta naapurit näyttivät seuraavan innokkaammin koko showta hekin kotisohviltaan töllöä katsellen kuin parvekkeiltaan. Muutama räpsy eilisillasta, oltiin ensin Goticossa jossain perus juottolassa ja sit ikuisuus pyörittyämme päädyimme Souliin, mikä oli ihan hauska ja pieni mesta El Bornissa. Lopuksi mentiin vielä kunnon klubille, jonka nimeä en tod muista, mutta musa oli ihan helevetin kovalla ja drinkit paikalliseen tapaan kalliita ja tujuja.
Jee, Elina tuli just kyläilemään Nantesista ja viipyy täällä mun ilona aina sunnuntaihin asti. Taitaa joutua skippaamaan huomisen aamun Budgeting Controlin, ehkä uuvuttavin kurssi pitkään aikaan ja melkoinen vitsi myös. Proffa esimerkiksi kehottaa käyttämään Wikipediaa ihan tosissaan meidän kurssitöiden pohjana, heh. Ja sitäpaitsi hyvänä hostina sehän on melkeen mun velvollisuus verottaa vähän koulun puolelta sosiaalisen elämän nimissä.
No niin, täällä ollaan ja elellään, Barcelonassa siis. Tuntuu hullulta, että jo kolme viikkoa on kulunut. Aika todellakin on mennyt kuin siivillä. Tällä viikolla saatiin hankittua molemmille (mulle ja kämppikselleni Ville-Matiakselle, joka on siis meidän koulusta myös) paikalliset mokkulan tapaiset Vodafone-systeemit, joista sai pulittaakin sitten ihan sievoisen summan. Suomeen verrattuna täällä kaikki tietokone/tekniikka meiningit maksaa ihan huolella, mutta toisaalta cava ja pihvit lähtee kaupan hyllyltä iloisen edulliseen hintaan ja sekö jos mikä kompensoi kummasti ja piristää mieltä. Niin, ja kengät on ihan tosi edullisia ja mikä vielä hienompaa; en oo vielä ostanut yksiäkään, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.
Meidän kämppä on L’eixamplen alueella, missä turisteihin ei törmää ja liikkuminen on varsin turvallista vuorokauden ajasta riippumatta. Oltiin jo hieman toivottomia kämppäjärjestelyn hoitumisen kannalta, mutta tää ylimmän kerroksen “penthouse-lukaali” pelasti ahdingosta ja tarjosi katon pään päälle. Laitan kuvia kämpästä kunhan saadaan siivottua. Onneks on pesukone, sillä kumpikaan meistä ei suhtaudu tohon tiskaamiseen kovin intohimoisesti.
Koulu (ESEC) on täynnä ranskalaisia ja löytyy sieltä muutama saksalainen, muutama lontoota ihan äidinkielenään puhuva, yks marokkolainen, venäläinen Anna, jonka kanssa oon ollu jonkin verran tekemisissä ja me kolme suomalaista VM, minä ja Heidi, joka ystävällisesti lainasi sohvatyynynsä mun käyttöön ekalla viikolla, kun hotelli oli buukattu täyteen ja mulla ei vielä ollut asuntoa. Koululla ei oo mitään erityistä vapaa-ajan aktiviteettia järjestettynä itse opiskelun lisäksi, joten jos jotain haluu tehdä, niin ihan itse saa järjestää. En sitten tiedä jos noilla ranskalaisilla on jotain kemuja 24/7, mutta ainakaan meitä ei niihin vielä ole kutsuttu. Silti on kyllä tullut juhlittua ihan kiitettävästi ja meikäläisen tuntien ei liene ihme, että pari suhteellisen perusteellista krapulaakin on koettu, ylläri.
Muuten kaikki on sujunut tosi hyvin ja ikävä Helsingin jäätävään tuuleen ja pimeyteen ei jostain kumman syystä ole päässyt yllättämään. Mähän olen aina paasannut siitä, etten ikinä voi asua kenenkään kämppiksenä, mutta täällä se oli ihan järkiratkaisu jo korkeiden vuokrahintojenkin takia. Eikä tää nyt ainakaan vielä (kahden viikon kokemuksen perusteella) mitenkään mahdotonta ole. Kunhan vaan on silti tarpeeks sitä omaakin aikaa, niin kaikki menee muy bien. Ai niin, oli meil espanjan intensiivikurssikin kahden ensimmäisen viikon ajan. Joka ilta neljä tai viis tuntia opetusta, mutta en nyt sanois olevani kovasti enempää kärryillä kuin sitä ennen. Yksi syy lienee ylirento maikka Francesc, joka ei välittänyt edes antaa kotitehtäviä, mikä mun tapauksessa tietenkin tarkoittaa, että ainoa paikka jossa oppikirja aukesi oli todellakin vain ja ainoastaan luennolla. Mut olihan se ainakin vähän motivoivaa kun oikeesta vastauksesta aina silloin tällöin saattoi saada chupa chupsin, jei.
Tää mun eka postaus nyt muodostui tällaiseksi sillisalaatiksi, mut yritän jatkossa olla vähän järjestelmällisempi. Lähinnä halusin testata miten osaan käyttää tätä koko systeemiä. Alla vielä kuva meidän olohuoneen ikkunasta, kun toi kuu paistoi tässä yks ilta ihan mukavasti. En tietty osaa kayttää tota mun (meidän) uutta kameraa ihan täydellisesti, niin et toi lopputulos sit on mitä on. Toisessa VM, Heidi ja rapu tässä pari viikkoa taaksepäin posettamassa Barcelonetan rannassa.
Paljon haleja sinne koti-Suomeen ja aurinkoisia terkkuja Barcasta.
Teema on Toni. Pidä blogia WordPress.comissa.
